Kesän aikana on käyty taas kiivasta keskustelua työajan lyhentämisestä. Keskustelu on jäänyt junnaamaan juupas-eipäs -linjalle vaikka aiheessa olisi useita kiinnostavia tarkastelunäkökulmia.
Työajan lyhentämisestä debatoimisen sijaan meidän pitäisikin kysyä: Mitä ongelmaa olemme ratkaisemassa? Kun pystymme määrittelemään ongelman, voimme alkaa etsiä siihen kaikkien osapuolten kannalta toimivinta ratkaisua.
Työntekijän näkökulmasta työajan lyhentäminen olisi monelle toivottavaa – jos palkka pysyisi ennallaan.
Britanniassa toteutettiin kesä-joulukuussa 2022 kokeilu, jossa 61 työpaikalla työaikaa lyhennettiin. Keskimääräiseksi työajaksi muodostui lopulta 34 tuntia viikossa.
Työajan lyhentäminen olisi monelle toivottavaa – jos palkka pysyisi ennallaan
Britannian kokeilussa työntekijöiden palkka pysyi työajan lyhentämisestä huolimatta ennallaan. Työajan lyhentäminen yhdelläkin tunnilla viikossa tarkoittaa kuitenkin 2,7 % palkankorotusta. Jos 37,5 tunnin viikoittainen työaika lyhenisi 34 tuntiin viikossa palkan pysyessä ennallaan, tarkoittaisi se 10 % palkankorotusta.
Työaikaa voidaan toki lyhentää myös suhteuttamalla palkka uuteen työaikaan. Tällöin työntekijän tuntipalkka pysyisi ennallaan mutta kuukaupalkka laskisi samassa suhteessa kuin työaika. Jos siis työntekijän palkka olisi esimerkiksi 4000 euroa kuukaudessa ja hän siirtyisi tekemään 37,5 viikkotunnin sijaan 34 tunnin viikoittaista työaikaa, hänen palkkansa olisi jatkossa 3636 euroa.
Monet osa-aikatyöhön omasta halustaan siirtyneet työntekijät ovat olleet tyytyväisiä uuteen työaikajärjestelyyn. Tällainen työajan lyhentäminen on kuitenkin mahdollista vain niille, joiden henkilökohtainen talous kestää palkan putoamisen.
Britannian kokeilussa työntekijöiden poissaolojen raportoitiin vähentyneen.
Työnantajan näkökulmasta työajan lyhentäminen johtaisi todennäköisesti tarpeeseen järjestellä töitä uudelleen ja mahdollisesti palkata lisää työntekijöitä. Tämä taas voisi lisätä kustannuksia.
Toisaalta Britannian kokeilussa työntekijöiden poissaolojen raportoitiin vähentyneen. Jotkut työnantajat näkevät lyhyemmän työajan myös rekrytointivalttina ja kilpailutekijänä – mikä luonnollisesti menettää merkityksensä jos kaikki organisaatiot siirtyvät lyhennettyyn työaikaan.
Suomalaisen työn tuottavuus on jäänyt jälkeen monesta muusta maasta. Työaikaa lyhentämällä yksittäisen työntekijän työn tuottavuutta pystyttäisiin todennäköisesti parantamaan, kun lyhyemmässä työajassa olisi vähemmän aikaa epäolennaisille asioille.
Organisaatiotasolla vaikutus olisi kuitenkin päinvastainen. Mitä enemmän työntekijöitä, sitä useampi ihminen on pidettävä ajan tasalla työpaikan asioista – mikä ei yleensä ole tuottavaa työtä. Samoin mitä enemmän työntekijöitä, sitä enemmän hallinnollista työtä.
Työajan lyhentämistä voidaan tarkastella myös valtion näkökulmasta. Jos työaikaa lyhennettäisiin laajemmin, työnantajat saattaisivat tarvita lisää työntekijöitä. Tämä taas voisi auttaa vähentämään työttömyyttä. Työttömyysprosentti oli kesäkuussa 9,9 %.
Osa-aikatyöhön siirtyminen on jo nyt lain mukaan mahdollista.
Keskustelu työajan lyhentämisestä kaipaakin analyyttisempää tarkastelua sen suhteen, mitä ongelmia työajan lyhentämisellä halutaan ratkoa.
Tiedetään, että moni kokee tämän päivän työelämän hektisenä ja kuormittavana. Ratkaisisiko työajan lyhentäminen tämän ongelman? Vai aiheuttaisi se vain lisää painetta saada samat työt tehtyä entistäkin tiukemmassa aikapaineessa?
Osa-aikatyöhön siirtyminen on jo nyt monille työntekijöille lain mukaan mahdollista. Työaikalain mukaan jos työntekijä haluaa tehdä työtä säännöllistä työaikaa lyhyemmän ajan, työnantajan on pyrittävä järjestämään työt niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä.
Työpaikoilla tulisikin puhua enemmän mahdollisuudesta tehdä osa-aikatyötä. Tällöin työajan lyhentäminen kohdistuisi oikein niille työntekijöille, jotka sitä toivovat.
Mitä mieltä olet työajan lyhentämisestä? Keskustele LinkedInissä!